Kirjasto maalla. Katalysaattori vai kivireki?

Nykyisen hallituksen ohjelmassa lupailtiin kunnille helpotuksia kulttuuripalveluiden järjestämisessä. Samalla on työn alla uuden kirjastolain valmistelu. Nykyisen lain mukaan kirjasto on peruspalvelu jonka järjestämisvastuu on kunnilla. Ollaanko tästä ehkä luopumassa? Toisaalta itsehallintouudistuksen myötä kunnilta siirtyy pois keskeisiä tehtäviä ja sivistyksen ja kulttuurin asema  korostuu.

img_20151208_164231.jpg
Tämän kirjoitelman kuvitus on peräisin opintomatkaltani Lapinjärven kirjastoa ja sen yhteydessä toimivaa koko kylän työhuonetta katsomaan

Kirjasto mielletään pehmeänä asiana, kulttuurina, jonakin ekstrana, josta valitettavasti täytyy tinkiä kun taloudelliset ajat ovat kovat. Voitaisiinko miettiä asiaa välillä toiselta kannalta, eli miten kirjasto voisi edistää kunnan elinvoimaisuuttaa, taloudellista kasvua ja kuntalaisten hyvinvointia? Miten kirjasto voisi auttaa kuntaa joka on kuopassa, muuten kun tarjoamalla leikkauskohteen? Totuushan kuitenkin lienee että käyttömenojen ja investointien leikkaamisella pelkästään on vaikea saada aikaan rakenteellisia muutoksia jolla kuopasta pysyvästi noustaan.

Yllättäen ehkä kulttuurilla ja ns. pehmeillä asioilla saattaakin olla potentiaalia todellisten muutosten aikaansaamisessa. Loistavaksi tilanteen tekee se että meillä tosiaan on jokaisessa kunnassa vähintään yksi kirjasto joka voitaisiin valjastaa positiiviseksi muutosagentiksi ja joka sitä jo kaikessa hiljaisuudessa voi ollakin.

Kirjastojen positiivisista vaikutuksista ja kirjastoon investoimisen kannattavuudesta on olemassa tutkimustietoa, jota on kerätty yhteen paikkaan Kuntaliiton vaikuttavuusprojektissa jonka tuloksiin voi tutustua esimerkiksi vaikuttavuus.kirjastot.fi sivustolla. Tämän tiedon jakaminen ja tuominen mukaan päätöksentekoon myös kunnissa on erittäin tärkeää. On tärkeää kertoa millä tavalla kirjasto vaikuttaa kuntalaisten elämään konkreettisesti . Projektin päätösseminaarissa kuntaliiton varapuheenjohtaja Timo Kietäväinen mainitsi puheenvuorossaan kirjastojen olevan keskeinen osa itsehallintouudistuksen jälkeisen kunnan elinvoimapolitiikkaa ja kilpailukykyä

img_20151208_164203.jpg

Kirjastojen vaikuttavuus edellyttää että niitä käytetään, joka taas edellyttää että kirjasto koetaan houkuttelevana palveluna ja tilana. Tämä taas saattaa edellyttää satsauksia kirjastoon, jotka ovat siinä määrin huomattavia, että  yksinomaan kirjastotoiminnan vaikutuksilla niitä voi kylmän taloudellisesti olla vaikea perustella. Ollaan siis siinä kaksipiippuisessa tilanteessa että jos halutaan investoida kirjastoon vain niin paljon että se täyttää välttämättömimmät kirjastotarpeet, niinkuin niukoissa taloudellisissa olosuhteissa usein ajatellaan, niin se ei todennäköisesti ole riittävästi. Toisin sanoen kirjaston ovi ei käy. Vaikka onkin olemassa kunnioitettavia yrityksiä kirjaston taloudellisten vaikutusten selvittämiseksi, joihin on otettu mukaan myös epäsuorat vaikutukset joudutaan kuitenki kirjastoon satsaamisen järkevyyttä perusteltaessa menemään osittain ns. henkimaailman asioiden puolelle joita voisivat olla esimerkiksi alueen identiteetin, maineen, imagon tai jopa brändin vahvistaminen.

Kirjassa Biblioteket i byudvikling (Hvenegaard Rasmussen ym. 2011). kirjoittajat esittelevät tarkastelukehyksen jonka kautta voidaan hahmottaa kirjaston merkitystä kaupunkisuunnittelussa ja sitä miten kirjastot voivat omalla toiminnallaan pyrkiä alueellisen kehityksen keskiöön sivuraiteelle joutumisen sijasta. 2011 painetussa kirjassa on mukana syksyisellä opintomatkalla nähty Idea Store mutta Århusin ja Birminghamiin viitataan vasta suunnitelmien pohjalta. Kirjassa pyritään esimerkkitapausten kautta hahmottamaan minkälaisiin tarpeisiin vastaa 2000- luvulla nähty osittainen kirjastorakentamisen renesanssi.  Kirjoittajat näkevät tendensiin osana laajempaa kehitystä josta kulttuurista on tullut kaupunkien ja alueiden keskinäisessä kilpailussa merkittävä tekijä.

Kirjasto paikkana

Kirjastoa tarkastellaan kirjassa kolmesta eri näkökulmasta: Paikkana, tilana ja suhteina. Paikkana kirjasto voi toimia strategisen kaupunkisuunnittelun näkökulmasta ikonina, placemakerina tai katalysaattorina. Library of Birmingham on malliesimerkki siitä mitä kirjoittajat kutsuvat ikoniseksi kirjastoiksi, vastaavia esimerkkejä on esimerkiksi Seattle Public library. Dokk1 voidaan pitää ikonisena kirjastona ja Helsingin uusi keskustakirjasto Lastu ehkä tavoittelee tällaista asemaa. Se tuleeko jostakin kirjastosta tai muusta rakennuksesta ikoninen rakennus ei ole oikeastaan etukäteen päätettävissä. Ikonislle rakennukselle tunnusomaista on että siinä on jotain tavallisesta poikkeavaa, se herättää maailmanlaajuista huomiota ja siitä muodostuu symboli sijaintipaikalleen, jokin johon se aina yhdistetään. On olemassa myös paikallisia ikoneja johon ikonin määreet voidaan liittää pienemmässä mittakaavassa .

Placemakeriksi kirjasto soveltuu silloin jos sillä halutaan puhaltaa elämää esimerkiksi uudelle kaupunkialueelle kuten Århusissa tai Helsingörissä jossa vanhat satama, telakka/satamaalueet on haluttu kytkeä osaksi kaupunkia. Yhdysvalloissa esimerkiksi Salt Lake Cityn kirjastosta on haluttu elävöittäjä kantakaupungille josta kaikki palvelut ovat siirtyneet pois. Placemaker tuo ihmiset paikalle, joten se hyödyttää myös yksityistä liiketoimintaa.

Kirjasto toimii katalysaattorina silloin kun sillä tavoitellaan sosiaalisesta ja taloudellista nostetta. Se voi vahvistaa paikallista identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisätä asuinalueen arvostusta ja asukkaiden omanarvontuntoa. Idea Storet ovat hyviä esimerkkejä kirjastoista jotka toimivat katalysaattoreina tukemalla elinikäistä oppimista ja työllistymistä alueillaan. Myös Birminghamissa sosiaalisen nosteen aikaansaaminen oli tärkeä tavoite kirjaston takana.

Kirjasto tilana

Perinteistä käsitystä kirjastosta tilana määrittelee kirjoittajaien mukaan teollisen ajan funktionaalinen jaottelu: kirjastossa käyntiä lähestytään perinteisesti tiettyjen toimenpiteen mahdollisimman mutkattoman suorittamisen kautta, kirja löytyy nopeasti omalta paikaltaan. Tilat on jaoteltu funktionaalisesti tietty tarkoitusta varten, esimerkiksi lukusali tai käsikirjasto . Kirjaston käytössä ei tarvitse välttämättä vuorovaikuttaa muiden ihmisten kanssa.

Tämä teollisen ajan kirjastoihanne vastaa aikansa kaupunkisuunnitelun ihanteiita. Asumiselle, työnteolle ja vapaa-ajan vietolle määriteltiin omat alueensa, korkealla teräsbetonirakentamisella vapautettiin tilaa viheralueitlle, monikaistaiset liikenneväylät jakoivat eri kaupunkialueet toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi

Funktionaalinen jaottelu jakaa kaupunkitilan yksikäyttöisiin alueisiin joiden on myöhemmin todettu olevan ongelmallisia ja johtavan kaupunkielämän köyhtymiseen ja sosiaalisiin ongelmiin. Nykyään tavoitellaankin kaupunkitilaa, jolla on useimpia käyttötarkoituksiatarkoituksia samalla alueella ja joka tätä kautta tuo yhteen erilaisia ihmisiä erilaisista sosiaalisista ryhmistä.

Rinnakkaisena kehityksenä kirjoittajat kokevat että kirjaston legitimointi perinteisen kirjastokäsityksen kautta informaation säilyttäjänä ja välittäjä on tullut yhä vaikeammaksi. Kuitenkin kirjastolla on perinteisiä vahvuuksia, jotka eivät ole olleet niin esillä silloin kun kirjastoa on lähestytty lähinnä tehokkaana lainauskoneena: Kirjasto on avoin kaikenlaisille ihmisille eri yhteiskuntaluokista ja ikäryhmistä ja sen käyttäjäkunta tosiaan onkin aivan vertaansa vailla monimuotoisuudessaan. Kirjasto on näin erinomaista public domainia jossa voidaan ylittää fyysisiä ja sosiaalisia rajoja.Kirjasto tarjoaa paikan kohdata erilaisia ihmisiä tilassa joka ei aseta paineita otta kantaa puolesta tai vastaan. Norjalainen tutkija Audundsonini sanoin kirjasto tarjoaa matalan intensiteetin kohtaamispaikan.

Kirjasto voi olla tilaa joka alentaa raja-aitoja eri sosioekonomisen taustan alueiden välillä, jos se se esimerkiksi sijoitetaan näiden väliin. Raja-aitoja voidaan madaltaa myös kaupunkitilan ja kirjaston välillä mm. erilaisin yhteisöllisin oleskelutiloin tai esimerkiksi kirjastokaupalla . Ollakseen osa elävää kaupunkitilaa on tarjottava kävijöille virikkeitä ja houkutuksia viipymiselle . Tähän voidaan vaikuttaa esimerkiksi riittävällä määrällä miellyttäviä istumapaikkoja ja niiden sijoittelulla,

Elämystalouden nousu ja elämysten tavoittelun korostuminen ihmisten elämässä eivät voi jäädä kirjastoiltakaan huomiotta. Kirjasto on perinteisesti tarjoonut elämyksiä lukemisen kautta. Elämyksellisyys edistää oppimista ja tukee luobuutta joka johtaa uusiin keksintöihin ja iinovaatioihin. Tätä kautta elämyksiä tuottavalla kulttuurilla voi olla taloudellista merkitystä nuusien tuotteidern ja palvelujen synnyssä. Kirjaston haastena on pärjätä kilpailussa kaupallisten ja muiden kulttuurielämysten kanssa mutta se voi myös omalta olla tärkeä tekijä oman alueensa profiloitumisessa elämysten kautta.

Kirjasto voi itsessään toimia elämystilana houkuttelemalla ihmisiä kokeiluihin ja sponttaaneihin löytyretkiin. Toinen tapa tuoda elämyksiä kirjastoon ovat erilaiset tapahtumat jota kirjasto voi järjestää tai joiden järjestämiselle se voi tarjota tilan. Kolmanneksi kirjasto voi myös itse näkyä kaupunkitilassa esimerkiksi jalkautumalla erilaisiin tapahtumiin. Näin voidaan myös tavoittaa ihmisiä jotka eivät muuten kirjastoa käytä

img_20151208_163938.jpg

Kirjasto suhteina

Kolmas näkökulma kirjoittajilla ovat kirjaston suhteet .  Kirjasto voi enää harvoin toteuttaa tehtäväänsä erillisenä ja riippumatta muista toimijoista pelkästään ammatillisiin erityistehtäviin painottuen. Erilaiset yhteistyökumppnuudet yrtysten, kansalaisjärjestöjen ja muiden julkisten sektorin toimijoiden kanssa ovat välttämättömiä nykyajan kirjastoille, niillä saadaan kirjaston palvelu- ja tapahtumatarjontaa monimuotoisemmaksi, ne lähentävät kirjastoa paikallisyhteisöön ja lisäävät sen painoarvoa. Niiden avulla kirjasto voi auttaa lähiympäristön elävöittämisessä ja vahvistaa alueen kulttuuritarjontaa. Ne eivät kuitenkaan ole arvo sinänsä vaan niiden on oltava molempien osapuolten kannalta hyödyllisiä. Asiakkuussuhteista aidot yhteistyökumppaanuudet eroavat siinä että raha ei vaihda omistaja Kirjasto voi olla myös osa uudenlaista kulttuuriareena yhdessä jonkin muun kulttuurilaitoksen kanssa, kuten taidemuseo, teatteri tai vastaava ja nämä voivat tehdä myös toiminnallista yhteistyötä.

Uudenlaisia suhteita muodostetaan myös tarjoamalla tiloja, välineitä ja kohtaamismahdollisuuksia ihmisille jotka aikaansaavat pöhinää, niin sanotuille luoville ja kulttuurisille yrittäjille. DIY-kuultturi, itse tekemisen ja tunaamisen kultturi teknillisine mahdollisuuksinen on nykyajan ruohonjuuritason toimintaa jossa kirjasto voi avustaa uusien innovaatioiden, keksintöjen ja tadeteosten muodustumisessa. Täsä kirjoittajat ottavat esimerkiksi Kirjasto 10:n Helsingissä.

img_20151208_164137.jpg

Kirjasto maalla

Tältä pohjalta olisi hauska miettiä, miten kaukana maailman metropoleista, kehä lll:senkin ulkopuolella, kirjan tarkastelujen tulokulma soveltuu kirjastojen haasteiden käsitteellistämiseen ja vahvuuksien hahmottamiseen. Sitten kun kunnilla ei enää ole sotea,  ei voida enää mennä senkään taakse että eihän kirjasto, suhteessa, mitään maksa. Kirjasto onkin ehkä enemmän valokeilassa, se saa enemmän huomiota, mutta siltä ehkä myös odotetaan enemmän. Nyt onkin hyvä aika ryhtyä hahmottelemaan sitä pakettia mistä muodostuu itse kunkin kirjaston asema kuntansa keskeisenä elinvoimatekijänä.

En usko että kehä kolmosen ulkopuolella edes maalikylissä on uhkana, että alettaisiin rakentaa ainakaan globaalissa mittakaavassa ikonisia kirjastoja. Silti olisi hyvä varmasti myös pienillä paikkakunnilla enemmän miettiä mitä kirjasto merkitsee paikkana. Kirjasto tai kirjastoauton pysäkki voi olla placemaker joka tuo ihmisiä paikalle ja elävöittää kylänraittia. Mitän kirjasto sijainti merkitsee taajaman muiden palveluiden käytölle? Mikä vaikutus olisi muiden palveluiden käytölle jos kirjastoa ei enää olisikaan tai jos rakennettaisiin uusi kirjasto.

Katalysaattorina kirjasto toimii edistämällä yhteisöllisyyttä, aikaansaamalla sosiaalista ja taloudellista nostetta sekä vahvistamalla identiteettiä ja imagoa. (Hvenegaard Rasmussen ym.,2011, 73) Yhteisöllisyydellä ei pidä ymmärtää sisäänpäinlämpiävää arvoyhteisöä, nykyaikana ihmiset ehkä enemmän samaistuvat globaaleihin vertaisryhmiinsä kuin naapureihinsa ja tämä pitää yhtä lailla paikkansa myös maaseudulla. Kirjasto voi tarjota paikan jossa voi kohdata erilaisia ihmisiä ja oppia tulemaan toimeen heidän kanssaan positiivisen vuorovaikutuksen merkeissä.

Taloudellisen ja sosiaalisen nosteen aikaansaaminen on kirjaston rooleista ehkä keskeisin, vaikka se ehkä jääkin juhlapuheissa, ja yhteenkietoutuneita nämä asiat ovatkin, kansalaisuuden ja demokratian edistämisen varjoon. Lukutaito itsessään on vertaansa vailla oleva tuottavuuden lisääjä. Olisikin mielenkiintoista yrittää yksilöidä yleisten kirjastojen kontribuutiota maamme talouskasvuun viime vuosisadalla ja mikä merkitys on ollut ammattimaisen kirjastotoiminnan tulolla myös maaseutukuntiin vuoden 1961 kirjastolain voimaantulon jälkeen.

Lukutaito on yhä tärkeä, mutta se enää riitä, nyt puhutaan lukutaitojen kirjosta, monilukutaidosta joka on hallittava jotta pystyy tuottavaan työhön ja kansalaisena toimimiseen. Myös jo työuransa mallikkaasti suorittaneet ja perinteisen lukutaidon suvereenit taitajat voivat huomata joutuneensa ulkopuolisiksi kun eivät hallitse uutta tekniikka ja uusissa medioissa kommunikoinnin periaatteita. Olemme Myrskylän ja Pukkilan kirjastoissa huomanneet että ikäihmisille suunnattu tietotekniikan ja, niinkuin ennen vanhaan sanottiin, uusien medioiden koulutus on erittäin suosittua ja haluttua ja kirjasto on sille luonteva paikka. Osa lukutaitoa mikä on mukana myös uusien opetussuunnitelmien perusteissa on ohjelmoinnin oppiminen, nämä ja esimerkiksi medialukutaidon edistäminen ovat alueita jotka haastavat varsinkin pienten kirjastojen osaamisen. Ratkaisuja voimme hakea alueellisesta yhteistyöstä ja vertaisoppimisen mahdollisuuksien tarjoamisesta.

Yrittäjyyden tukeminen on asia johon toivoisin että voisimme panostaa enemmän. Jossain määrin varmasti maaseutukirjastokin voi toimia ”yrityshautomona” tarjoamalla aloitteleville yrittäjille työ, kokous ja inspiraatiotiloja. Myöskään ei pidä unohtaa kirjaston tietopalvelun merkitystä yrityksen perustamisvaiheen tiedonkeräämisen avustajana.

img_20151208_164219.jpg

Entä sitten maaseudeun kirjasto tilana? Funktionaalisuus istuu juuri ehkä maaseudun kirjastoissa kaikkein tiukemmin. Taloudelliset resurssit ovat niukat ja ne halutaan pyhittää kaikkein tärkeimmälle, kirjoille.  Mielenkiintoinen katsaus maaseudun kirjastojen tiloihin löytyy Tilat syyniin hankkeen loppuraportista jossa arkkitehtiopiskelija on kiertänyt etelä-Karjalan ja Savon kirjastoja arvioiden niiden tiloja mm. yleisten kirjastojen laatusuositusten pohjalta. Maaseutukuntien kirjastoissa on riittävästi tilaa neliömääräisesti, mutta uskalletaan sitä ottaa käyttöön esimerkiksi viihtyisien oleskelu ja tapaamistilojen aikaansaamiseksi, puhumattakaan tiloista kuntalaisten itse tuottamiselle ja itseilmaisulle. Jos kysymys on joko tai, niin ratkaisu on tietenkin vaikea, mielenkiintoinen ja kattava kokoelma on jotakin mitä ei halua uhrata sen eteen että olisi vähän enemmän chillailutilaa. Usein kuitenkin ratkaisu voi olla kivuttomampi, kuten esimerkiksi Lapinjärvellä jossa upean, erittäin kirjojentäyteisen kirjaston kyljestä löytyi tilat koko kylän yhteiselle työhuoneelle, joka laitettiin pystyyn aktiivisten kuntalaisten toimesta. Nyt Lapinjärvellä rakennetaan työtiloja kuntalaisille kirjaston ullakolle.

Mitä sitten kirjastossa onkin, onko sitten lähinnä Tolstoita ja Haanpäätä vaiko keilarata, pääasia on että siellä käy ihmisiä. Tätä en sano siksi että kävijäsuoritteiden kerääminen olisi itsetarkoituksellinen tarkoitu,s jonka nojalla kirjastot jollain ihmeen logiikalla hivutetaan kohti yksityistämistä, vaan ihan sen takia että mitään oppimista, inspiroitumista, keksimistä, haltioitumista, ennakkoluuloista luopumista ja toisen kohtaamista ei kirjastossa tapahdu jos siellä ei käy ihmisiä. Alberto Manguels maalailee teoksessaanThe Library at Nightt mielikuvia kirjastosta yöllä jossa kirjat käyvät keskenään vuoropuhelua, monessa maalaiskirjastossa jonka minä tiedän niteet saavat jorista aika häiritsemättä myös aukioloaikaan. Tämä on aivan mielenkiintoista mutta varmasti kunnankirjaston tehtävä ei ole tämän mahdollistaminen, vaan ennemminkin kuntalaisten vuoropuhelun, jota he käyvät itsekseen kirjaa lukiessaan tai keskenään kirjastossa.

Aikana jolloin ollaan kovasti jakautuneita erilaisten yhteiskunnallisten käsitysten myötä ja jolloin yhteisymmärryksen puute saattaa pienellä paikkakunnalla lamauttaa koko yhteisön, on hyvä olla paikka jossa eri mieltä olevat voivat kohdata puolueettomalla, ainoastaan jokaisen ihmisen yhtäläisen arvon ja oikeudun tulla kuulluksi ja yhtäläisin perustein huomioonotetuksi, tunnustavassa paikassa. Kunnassa saattaa olla hyvät nuorisotilat, eläkeläisillä mielenkiintoista yhdistystoimintaa, lapsiperheille päiväkerho, elämän koulimille krouvi ja vastaanottokeskuksessa hyvät keittomahdollisuudet mutta ei mitään muuta paikkaa marketin lisäksi jossa nämä kaikki ryhmät kohtaavat ja pääsevät vuorovaikutukseen toistensa ja vielä audimiesten ja isäntienkin kanssa. Tämä on ensiarvoisen tärkeää jos halutaan että nämä kaikki voivat olla tai tulla olemaan saman demokraattisen yhteisön jäseniä jotka yhteistuumin ja keskustelun kautta hallitsevat itseään.

img_20151208_161920.jpg

Entä kirjasto suhteina maalla? Kirjaston suuri vahvuus on että se on kunnallinen peruspalvelu. Kuntalaiset myös arvostavat kirjastoa hyvin paljon ja ovat tyytyväisiä kirjastopalveluihin. Voidaan sanoa että kuntalaisten kirjastoa kohtaan tuntema innostus on melkein aivan eri sarjassa kuin esimerkiksi teknistä toimea kohtaan tunnettu. Voidaan melkein sanoa, mutta ei kuitenkaan aivan. Kuntalaisen ja kirjastolaitoksen välillä on kansalaisen ja viranomaisen tai julkisen palvelun ja asiakkaan välinen kunnioittava etäisyys, joka murtuu ainoastaan siinä tapauksessa että kirjasto on uhattuna, silloin puhutaan meidän kirjastosta ja saattaapa jopa olla että kirjasto jätetään kokonaan aktiivisten kuntalaisten huoleksi jos se kerran heille on niin rakas. Tämän etäisyyden hienoisen vähentämisen näkisin maaseudun kirjastojen täyden potentiaalin saavuttamiselle tärkeänä. En nyt propagoi sitä että kirjastoilta pitäisi verorahoitus poistaa ja jättää innostuneiden huoleksi, vaan sitä että kuntalaisten tarpeet ja kuntalaisten oma aktiivisuus tulisivat kirjaston kaikessa toiminnassa framille ja kirjastopalvelut rakennettaisiin alusta alkaen tälle pohjalle. Kuntalaisten tulisi kokea että kirjastopalvelut ovat heitä varten ja että niiden on vastattava heidän tarpeitaan ja että heillä on oikeus myös sanoa niistä mielipiteensä.

Erilaisen toiminnan järjestämiseksi kirjastossa ovat kansalaisjärjestöt mitä mainioin yhteistyökumppani. Tällä lailla ei ainoastaan saada lisää sisältöjä kirjastoon vaan myös uusia ihmisiä kirjastossa tapahtuvan toiminnan piirin ja kirjastoa laajempaan tietoisuuteen. Usen on mahdollista saada aikaan yhteistyötä jossa ei vaihdeta rahaa vaan kirjasto esim tarjoaa tilat yhdistyksen kaikille avoimelle toiminnalle. On toki pidettävä mielessä että myös kirjaston on hyödyttävä yhteistyötä ja järjestettävän toiminnan on vastattava kirjaston arvoja ja tavoitteita.

Moni pieni maaseudun kirjasto toimii samalla myös paikkakunnan koulun pääasiallisena kirjastona. Kunnan sisällä kirjastoille on luontevaa etsiä yhteistyökumppaneita opetustoimen lisäksi mm kulttuurin ja nuorisopalveluiden saralta. Kulttuuritapahtumien ja kirjaston erilaisten tapahtumien järjestäminen yhdessä tuumin ja samasta kukkarosta on pienessä kunnassa järkevää ja tuo synergiaetuja. Monissa kunnissa kirjasto onkin myös kultturipalvelujen järjestäjä. Nuorisopalveluiden ja kirjaston välille yhteistyö muodostuu kuin luonnostaan, kirjasto halajaa nuoria asiakkaikseen, nuorisopalveluiden kannalta kirjasto tarjoaa nuorille virikkeelisen ja rakentavan paikan aktiviteetteille, sivutuotteena olemme huomanneet ainakin Pukkilassa ja Myrskylässä että paikalle eksyttyään nuoret viihtyvät hyvin kirjastossa. Monessa kunnassa kirjastosta lainataan liikuntavälineitä ja ladataan esim kuntosalikortteja Muitakin yhteistyökumppanuuksia kunnan sisältä ja esimerkiksi soten puolelta kannattaa etsiä avoimesti. Ratkaisevaa on ettei pienessä kunnassa ajauduta hallintokuntien kesken keskinäiseen kyräilyyn ja kilpailuun pienistä resursseista. Kaiken toiminnan on tähdättävä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen yhteistuumin, tässä kirjasto voi toimia aktiivisena sillanrakentajana ja tuoda yhteen erilaisia osaajia ja toimintoja.

Myrskylän ja Pukkilan kirjastojen Kirjasto kylässä hankkeessa näiden pienten maaseutukirjastojen ongelmia pyritään lähestymään kaikista kolmesta kulmasta,  paikkana, tilana ja suhteina. Työkaluina on tarkoitus käyttää kuntalaisraateja ja työpajatyöskentelyä jossa paneudutaan mm. kirjastojen tilakysymyksiin ja itse kirjaston sijaintiin muiden palveluiden yhteydessä tai erikseen. Tavoitteena ovat kuntalaisten näköiset kirjastopalvelut ja kirjastopalveluiden järjestämiselle pysyvä uusi tyyli jossa kuntalaisten osallistuminen ja näkemykset painavat enemmän. Kirjastot pyrkivät myös parantamaan yhteyksiiään kansalaisjärjestöihin ja luomaan näiden kanssa yhteistyökumppanuuksia joiden avulla kirjastoja elävöitetään ja juurrutetaan kansalaisyhteiskuntaan.

Jotta pienikin kirjasto voisi tarjota laadukasta ja ammattitaitoista palvelua kaikille kuntalaisille on välttämätöntä tehdä seudullista yhteistyötä muiden kirjastojen kanssa ja pyrkiä verkostomaiseen työtapaan sellaisten palveluiden järjestämisessä joihin pienessä kirjastossa ei riitä erityisosaamista. Yhteistyön vankistamiseksi Myrskylän ja Pukkilan kirjastot ovat olleet innokkaina edistämässä Uudenmaan kirjastojen yhteisen kirjastojärjestelmän hankintaa. Järjestelmähankkeen myötä ainakin Itä-Uudenmaan kirjastot tulevat kaikki olemaan ydessä kimpassa vuonna 2017. Samalla on myös aloitettu Itä-Uudenmaan pienten kirjastojen verkostoituminen, jonka merkeissä järjestettiin pienten kirjastojen kokous tammikuussa, tapaamisia on tarkoitus jatkaa ja yhteistyön syventämisen muotoja mietitään esimerkiksi lasten- ja nuorten kirjastotyön saralla.

Kymmenisen vuotta sitten julkaistu Kirjaston kehittämisohjelma 2006-2010- Kirjasto maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksena, joka perustuu laajaan kunnista kerättyyn aineistoon on vieläkin pääosin ajankohtainen ja hyödyllinen. Teknologinen kehitys, mm. uudenlaiset etätyöskentelyn mahdollisuudet, sähköisten aineistojen (hidas) nousu, erilaiset sittemmin asemansa sementoineet web 2.0, niinkuin ennen vanhaan sanottiin, teknologiat kuten sosiaaliset mediat sekä tietenkin kurja taloudellinen kehitys ja kuntien jatkuvasti heikentyvä talous ovat kuitenkin sen verran muuttaneet pelikenttää että maaseutukirjastojen strategian päivitys olisi varmasti paikallaan. Ei voi myöskään ohittaa hienoisia, mutta kymmenessä vuodessa jo merkittäviä kulttuurisia ja ajatusmaailman muutoksia kuten lisääntynyt halu ja kiinnostus osallistua ja luoda ja tuottaa itsensä näköisiä ratkaisuja, kansainvälistyminen ja hienoinen monikulttuuristuminen Samalla maaseudun kirjastojen määrä on vähentynyt roimasti vuodesta 2016, kuntaliitokset ovat vieneet monia kirjastoja ja lähikirjastoja on muutenkin lakkautettettu. Yksi trendi ovat omatoimikirjastot jotka ovat maaseudun kirjastoille suuri mahdollisuus, siten että ne parantavat  kirjastojen kokoelmien ja tilojen saatavuutta mutta myös tavallaan úhka jos vähentävät kirjasto ja tietopalvelualan henkilöstön saatavuutta kuntalaisille.

img_20151208_164036.jpg

2020 luvulle suuntaava maaseutukirjastostrategia jota ehkä, toivottavasti, jo jossain työryhmässä, myös Pukkilan ja Myrskylän kirjastojen ulkopuolella,  laaditaan, on oltava ajattelutavaltaan proaktiiviinen. Ei sitä miten maaseudun kirjasto voi säilyä ja selvityä maailman myllerryksessä, vaan sitä miten tulevaisuuden maaseutumainen kunta ei voi selvityä ilman kirjastoa maalla. Maaseutumaisten kuntien ja reuna-aluiden kirjastoilta vaaditaan nyt rohkeutta oman paikkanssa etsimisessä kuntiensa elinvoimaisuuden edistäjinä ja myös vahvaa omaa äntää ja visiota siitä miten ne tässä asemassa tulevat toimimaan, yhteistyötä ja yhteisten selvitymis maailmanvalloitustrategioiden kehittelyä maaseudun kirjastojen kesken tarvitaan myös maanlaajuisesti sekä onnistuneiden kehittämishankkeiden ja hyvien käytänteiden jakamista kaikille samojen ongelmien kanssa painiville.

Kirjallisuutta

Hvenegaard Rasmussen, C., Jochumsen, H. & Skott Hansen, D. Biblioteket i byudviklingen – Opplevelse, kreativitet og innovation. 2011. Danmarks biblioteksforening

Kirjaston kehittämisohjelma 2006-2010 – Kirjasto maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksena. Opetusministeriön julkaisuja 2006 : 44.

Haapala, Anu. 2015. Kirjastot elämyksellisinä oppimisympäristöinä. Teoksessa Hokkanen, L. (toim.) Sosiaalinen kirjasto : lukemattomien mahdollisuuksien maailma. 68-85. Avain. Helsinki.

 

Mainokset

Opintomatkalle lähtö

Onni Nurmen kuva.JPG
Onni Nurmi

Kun sain tietää, että Helsingin kaupunginkirjasto oli järjestämässä valtakunnallista opintomatkaa Englantiin ja Tanskaan tutustumaan joihinkin mantereemme  mielenkiintoisimpiin kuuluviin ja uraa-uurtavin kirjastoihin, en juurikaan tarvinnut pohdinta-aikaa ilmoittautuakseni mukaan. On toki selvää, että jos jostain näin Onni Nurmen 130-vuotis juhlavuotena lähdetään ottamaan mallia, jota mahdollisesti voidaan soveltaa kirjastopalveluiden tuomiseen Onnin nimeä kantavan hyvinvointikeskusen yhteyteen, niin sitten maailman huipulta! Varsinkin kun matkan kustannus kunnalle ei ollut kovin suuri. 20.10 maanantaina aamukahdeksalta, eli kirjastosihteerin vapaapäivänä, luonnonvastaista lentomatkailua kohtaan tuntemani epäluulon tukahduttaen, nousin Finnairin koneeseen seurassani  yli 50  kirjastoammattilaista eri puolilta maata.

Idea Store Whitechapel

IMG_20151019_135413(2)
Idea Store Whitechapel

Ensimmäinen tutustumiskohteemme sijaitsee Tower Hamletsissa, joka on yksi Lontoon aluehallintoyksiköistä. Alue on perinteistä työväenluokan asuinaluetta ja maahanmuuttajaperäisten asukkaiden osuus väestöstä on suuri. Whitechapelin Idea Store on yksi viidestä Idea Storesta joista ensimmäinen avattiin vuonna 2002. Whitechapelin Idea Store on vuodelta 2005 ja sen on suunnitellut Tansanialaissyntyinen brittiarkkitehti David Adjaye. Vilkkaan markkinapaikan äärellä sijaitseva edustava lasipytinki ei kalpene lähistön komeiden pilvenpiirtäjien rinnalla, eikä juurikaan vastaa tuttuja kirjastomielikuvia. Sisällä ei myöskään minkäänlainen ylenpalltinen virastomaisuus satunnaisen kävijän päälle vyöry, tätä voi kyllä pitää ideakauppana ja kestää vertailun niihin pariin ihan oikeaan kauppaan, josta kerkisin Lontoosta kiiruusti tuliaisia hakea.

Mutta mikä ihmeen Idea Store? Onko sellainen kirjasto lainkaan? Idea Storen ideaa meille valotti kiinnostavasti pitkään kuvioissa mukana ollut Sergio Dogliani. Koko brändin taustalla on pitkäjänteinen kehitystyö, joka sai alkunsa 90-luvulla, kun havaittiin että alueen asukkaista ainoastaan 18% ylipäätään käytti kirjastopalveluita. Kun kyselytutkimuksin ja haastatteluin alettiin tutkia mitä tarvitsi tehdä, että ne loput 82% saataisiin kelkkaan paljastui seuraavaa: Ensinnäkin 98% vastaajista piti kirjastopalveluita tärkeinä, mutta ihmiset toivoivat mm. laajempaa kirjavalikoimaa, enemmän tietotekniikkaa, sopivampia aukioloaikoja ja että kirjasto sijaitsisi sellaisella paikalla missä muutenkin liikutaan, jotta kirjaston käytön voi yhdistää muuhun asioimiseen, erityisesti ostoksilla käymiseen

IMG_20151019_135553(2)

Tältä pohjalta alettiin kehittämään Idea Storen konseptia, jolle tunnusomaista on kirjastojen sijoittuminen keskeisille paikoille kuten vilkkaille ostoskaduille, sekä se että toimitilat muistuttavat tyyliltään ja ilmapiiriltään vähittäiskaupan toimitiloja. Vähittäiskauppamaisuudella pyritään madaltamaan kynnystä hakeutua kirjastopalveluiden pariin. Sisään voisi valahtaa kuten mihin tapaansa kauppaan sellainenkin, joka ei omassa kulttuurissaan ehkä ole tottunut kirjastoihin ja voisi säikähtää pitkän tiskin takana passissa seisovia virkailijoita, jos sellainen heti ovesta tullessa olisi vastassa, kuten Idea Storessa ei ole. Halutaan myös välttää mielikuvat tyypillisestä julkisen sektorin tilasta, johon yhdistyy ehkä vanhanaikaisuus ja nuhjaantuneisuus ja rinnastua pikemminkin kaupallisiin toimijoihin ja ylläpitää niihin verrtava taso niin tilojen kuin palveluidenkin osalta.

Idea Storen brändin keskiössä on elinikäisen oppimisen edistäminen. Idea Storet eroavatkin meikäläisistä kirjastoista siinä, että niissä on paljon toimintaa joita meillä järjestävät kansanopistot. Tämä ei ole mikään perinteinen englantilainen toimintamalli, vaan taustalla oli Doglianin mukaan, että aikuisopetuksella oli hyvin paljon samoja ongelmia kuin kirjastollakin, joten toiminnan ja rahoituksen yhdistäminen oli järkevää. Idea storessa onkin kurssitarjontaa laidasta laitaan, ohjelmoinnista ja kielistä tanssiin ja kokkaukseen.IMG_20151019_141517

Perinteisempään kirjastotoimintaan kuuluvat monipuolinen lapsille ja nuorisolle järjestettävä toiminta kuten päivittäiset satutunnit, vanhempien lasten ääneenlukuhetki, tyttöjen ja poikien kirjakerhot, isien ja lasten kerhot ja tietokonekerho. Tätä toimintaa ohjaavana periaatteena on pysyvyys ja luotettavuus ja sitä ohjaa vanhemmille ja lapsille annettu kirjallinen palvelusitoumus.Palveluita ei yhtäkkiä lopeteta ja niitten pitää olla saatavana, vaikka joku henkilökunnasta olisikin sairaana.

Monipuolisen palvelutarjonnan pyörittäminen kohtuullisella henkilöstöresurssilla vaatii että henkilökunta on monitaitoista ja kaikki tekevät kaikkea.Henkilöstö kiertää päivän aikana useissa työkohteissa Organisaatiomalli on tasainen ja työpaikat Idea Storessa ovat hyvin palkattuja ja haluttuja. Henkilöstön rekrytoinnissa on myös otettu mallia yksityiseltä puolelta ja siinä painotetaan osaamista ja asennetta enemmän kuin muodollista koulutusta.

Asiakastutkimusten perusteella Idea Storejen strategiaa päivitettiin vuonna 2009, jolloin otettiin mukaan kaksi uutta painopistealuetta; terveyden edistäminen ja työllistyminen. Terveydenhoitopuolella on myös alettu nähdä kirjaston tarjoamat mahdollisuudet sitä myöten kun todellisia vaikutuksia on voitu osoittaa. Terveydenhoitoviranomaisten kanssa tehdään yhteistyötä ja kirjastossa on saatavilla mm. neuvontapalveluita. Terveyden ja työllistymisen editämisen teemat näkyvät vahvasti myös  aineiston sijoittelussa kirjastoissa

IMG_20151019_161201(2)
Idea Store Whitechapel

Idea Storen idea näyttää toimivan menestyksekkäästi. Kävijöiden määrä on noussut 400%, lainaus 28%, Asiakastyytyväisyys on parantunut 20% ja käynnin kustannukset ovat laskeneet 65%.

Ideastore on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten ennakkoluulottomalla faktoihin perustuvalla kehittämistyöllä kirjasto voidaan saada paremmin palvelemaan  paikallisen yhteisön tarpeita. Mallien ottaminen kaupalliselta puolelta ei tietysti ole aivan ongelmatonta, Ideastorejen tapauksessa tämä ei luullakseni kuitenkaan uhkaa kirjaston demokraattista perusajatusta, vaan riittävän selkeä arvopohja estää kommersialismin hivuttautumisen pintaa syvemmälle.

On kuitenkin kysyttävä, onko kuluttamisen eetoksen symbolinen vahvistaminen yhteensopivaa sen kanssa, että kirjastosta luodaan strategisesta vaikuttamisesta vapaa, rationaaliseen mielipiteenmuodostukseen tähtäävän vuoropuhelun areena? Ehkä suomalaisena kavahtaa myös ajatusta, että olisi matkittava ostoskeskusta jotta julkinen tila olisi lähestyttävä, jotta tuntuisi että sinne voisi tulla omana itsenään? Esimerkiksi meillä Hyvinvointikeskus Onnissa on mielestäni sellaista julkista tilaa, joka ei ole sen enempää virastomaista kuin kauppamaistakaan vaan enemmänkin kodinomaista.

Library of Birmingham

IMG_20151020_112726(2)

Tämä 2013 avattu henkeäsalpaavan komea rakennus on Ison-Britannian kymmenen suosituimman käyntikohteen joukossa. Kävijöitä oli 2,4 miljoonaa vuonna 2014 Se on  Euroopan suurin julkinen kultturitila ja tullut maksamaan noin 189 miljoonaa puntaa. Meille kirjastoa esitteli sen entinen johtaja Brian Gambles, joka jäi enneaikaisella eläkkeelle 2014 samassa yhteydessä kun kirjaston vuotuisista kymmenen miljoonan punnan käyttömenoista leikattiin 1,5 milj, kirjaston aukioloaikoja vähennettiin 73 tunnista 40:n ja kirjaston 188:sta työntekijästä noin 100 pistettiin pellolle. Tällä hetkellä tämä Britannian toiseksi suurimman kaupungin kirjasto aukeaa arkisin kello 11, mikä valitettavan huonosti sopii yhteen kirjaston tavoitteleman avoimena julkisena tilana olemisen kanssa

IMG_20151020_134714(2)
Shakespeare perinnehuonetta

Kirjasto on Birminghamin keskustan uudistamisen kärkihanke. Haluttiin suunitella kirjasto kaupungin strategian perusteella eikä niinkään minkään erityisen kirjastoagendan perusteella. Valittiin isoin aukio, keskeisen jalankulkijareitin varrella, koska haluttiin tavoittaa mahdollisimman suuri joukko ihmisiä. Alue oli aikaisemmin parkkipaikka. Birminghamin entisen kirjaston tontin myynti ja muut keskustasta myytävät alueet olivat tärkessä osassa kirjastohankkeen rahoituslaskelmissa, mutta maailmanlaajuinen talouskriisi sitten kai vähän pilasi laskelmat. Laskettiin myös ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden rahoituksen varaan, joka ei kuitenkaan toteutunut toivotulla tavalla. Toivoa antaa Googlen kanssa tehty sopimus, jonka myötä Googlen Digital Garage projekti on vallannut tilaa kirjastossa ja paikallisen kielikoulun muutto kirjaston alakertaan, jonka myötä kirjaston aukioloaikoja voidaan lisätä ensi vuonna.

335.JPG
Kuva: Tiina Rajala

Birmingham on teollisen valankumouksen syntyseutua ja sillä on vahvat perinteet innovaatioiden kaupunkina. Kaupungin haasteita ovat työttömyys ja alhainen koulutustaso. Haluttiin kirjasto, joka heijastaa kaupunkiaan ja joka ottaa tärkeän roolin sen uudistumisessa. Työnhaun ja yrittäjyyden taitojen opetettamisella oli tärkeä osa kirjaston toiminnassa, ainakin ennen leikkauksia.

Rakentamisvaiheessa kiinnitettiin paljon huomiota yleisön sitouttamiseen. Järjestettiin rakennuspaikkakierroksia ja valittiin lähettiläitä jotka antoivat kirjaston asialle omissa yhteisöissään äänen, jota ei muuten olisi ollut.Rakennushankkeeseen sisällytettiin työ- ja koulutusmahdollisuuksien luominen työttömille ja kodittomille.

IMG_20151020_141030.jpg

Äänekkäimmät toiminnot kuten lastenosasto on pyritty sijoittamaan rakennuksen alempiin osiin ja hiljaisuutta vaativat ylös. Suunnittelua ohjaavana periaatteena oli tehdä kirjastokäynnistä kiinnostava matka, eikä niinkään lähdetty siitä että on oltava helppo löytää mitä etsii. Kirjastoon kuulu kaksi eri puutarhaa ylemmillä tasoilla joista on hienot näkymät . Kirjaston sisätilojen keskiön korkeuksiin kohoava rotunda on varsin vaikuttava. Äänimaailmaa hallitsevat rullaportaat. Henkilökunta on pukeutumisellaan helposti tunnistettavaa jos sitä sattuu talosta löytämään.

245
Kuva:Tiina Rajala

Birminhamin kirjaston uudistumisen johtoajatuksina olivat siirtyminen transaktioista (lainaaminen-palautus) muutoksen (transformaation) edistämiseen, yksipuolisesta palveluiden tuottamisesta asukkaiden ja muiden toimijoiden osallistamiseen ja informaatiosta oppimiseen . Kirjastonhoitajan rooli on olla mahdollistaja, joka auttaa ihmiset tiedon ja toistensa ääreen eikä niinkään enää portinvartija vartioimassa hallinnoimiaan informaatioresursseja.

On myös mietitty miten kirjasto koettaisiin yhteisön omaksi. Omistajuutta ja kontrollia on esim. jaettu paikallisten järjestöjen kanssa tehdyn yhteistyön kautta. Vapaaehtoisten toiminta nähdään tärkeänä tapana sitouttaa yhteisöä. Lähinnä vapaaehtoisia on toiminut puutarhanhoitotöissä. Kirjasto on myös otettu kaupunkilaisten omaehtoisten aktiviteettien tapahtumapaikaksi ja siitä on tullut tärkeä tekijä  kaupungin kulttuurielämässä.

IMG_20151020_135400(2)
Vuokrattavia kokoustiloja oli runsaasti tarjolla.
IMG_20151020_135726(2).jpg
Kirjaston puutarhasta.

Käytyäni Birminghamin kirjastossa ja ostettuani t-paidan (kirjastolla on toki hyvin varustettu matkamuistomyymälä), sain sellaisen käsityksen että kyseessä ei ehkä ole lähtökohdiltaan pelkkä suuruudenhullu statusprojekti vaan takana on aivan niinkuin Idea Storessa hyvä ajatus siitä miten kirjasto voi olla keskeinen paikallisen kehityksen veturi ja elämänlaadun kehittäjä.

IMG_20151020_155515(2)
Google tarjoaa ICT neuvontaa pienyrittäjille (ja maksaa osan kirjaston laskuista)

DOKK1, Århus

IMG_20151021_105625(2)Birminghamin jälkeen lennähdämme Kööpenhaminnan ja ehdimme jo ennen puolta yötä hotellille, josta aamuseitsemältä jatkamme junalle ja kahden ja puolen tunnin matkalle Aarhusin, Tanskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Tanskalaisiin kirjastoihin ei voi olla tutustumatta ilman että tulisi tutuksi niin sanottu Tanskan uusi kirjasto-ohjelma, jonka periaatteita myös Aarhusissa on sovelluttu.  Uusi kirjasto-ohjelma tunnustaa kirjastoja ympäröivässä maailmassa tapahtuneet muutokset: globalisaatio, perinteiden merkityksen väheneminen ja kulttuurinen vapautuminen haastavat yksilön tavoittelemaan itsetuntemusta, avautumaan suhteessaan muihin ja yhteiskuntaan, uskomaan itseensä ja omaan arvoonsa ja toimimaan muutoksen osallisina ja käynnistäjinä.

Kirjaston tehtäväksi tulee tällöin tukea seuraavia tavoitteita: Kokeminen, osallistuminen, voimaantuminen ja innovointi. Kaksi ensimmäistä liittyy yksilön merkityksen ja identiteetin etsimiseen monimutkaisessa yhteiskunnassa, kun taas kaksi viimeistä liittyvät enemmän yksilön rooliin yhteiskunnan jäsenenenä. Voimaantumalla kasvaa vahvoja ja itsenäisiä kansalaisia, jotka selviävät arkipäivän haasteista. Innovoimalla taas löydetään aivan uusia ratkaisuja, käsitteitä ja taiteellisia ilmaisumuotoja. Tukemalla näitä tavotteita kirjastot voivat myös edistää Tanskan kilpailuasemaa globaalissa viitekehyksessä.

IMG_20151021_125257(2)
0-3 vuotiaiden aluetta

Kokeminen, osallistuminen, voimaantuminen ja innovointi näkyvät kirjaston tiloissa ja palveluissa erilaisina ”tiloina”, joita ei välttämättä tarvitse ymmärtää fyysisinä tiloina vaan eräänlaisina ohjenuorina millaisia painopistealueita pitäisi ottaa huomioon.

Näitä tiloja ovat oppimistila, inspiraatiotila, kohtaamistila ja esiintymistila. Inspiraatiotila (kokeminen ja innovointi) on merkityksellisen kokemisen tila, siihen kuluuvat erilaiset esteettiset elämykset jotka laajentavat havaitsijan kokemuspiiriä. Oppimistila (kokeminen ja voimaantuminen) tarjoaa tilaisuuden epämuodolliseen, kokeilevaan ja vuorovaikutukselliseen oppimiseen, tänne kuuluvat mm. opiskelutilat ja avoimet kurssit. Tapaamistila (voimaantuminen ja osallistuminen) on ns. kolmatta tilaa kodin ja työpaikan välissä. Siellä tavataan niin samanlaisia kuin erilaisiakin ihmisiä ja altistutaan uusille vaikutteille. Tällaisia tiloja voivat olla esim. kahvilatilat, mutta kohtaamista tapahtuu myös mm. verkossa chattaillessa. Esiintymistila (osallistunen ja innovointi) antaa mahdollisuudet luovaan itseilmaisuun yhteistyössä muiden kanssa. Siihen kuuluvat myös tähän tarvittavat tekniset ratkaisut ja tilat sekä ohjaus.

IMG_20151021_125126(2)
Eikun kasvattamaan

Kirjaston tilan hahmottaminen näiden laajojen funktionaalisten kokonaisuuksien kautta on vaihtoehto perinteiselle aineistotyyppien mukaan tapahtuvalle tilajaottelulla. Dokk1 ssä on aika vivahteikkaasti eri alueita eri ikäisille lapsille ja nuorille, mutta siellä tweensien ”osasto” ei tarkota ensisijaisesti sitä että siellä sijaitsevat tweensien levyt ja kirjat vaan että ikäryhmän tarpeita puhutellaan kokonaisvaltaisemmin ja se saattaa tarkoitta, että kirjallisuudella ylipäätään voi olla pienempi tai suurempi merkitys erilaisten työpajojen ja esimerkiksi pelaamisen ohella.

IMG_20151021_125153(2)
Täällä valmistauduttiin muistaakseni karkintekotyöpajaan

IMG_20151021_124823(2)

Kirjastossa tilantuntuntu on ylenpalttinen. Katse siintää kauas ja jokaiselle löytyy luku ja työskentelypaikka. Kirjastossa olikin varsin paljon opiskelevalta näyttävää nuorisoa ja myös lapsia, aina ei oudompi olisi arvannut olevansa kirjastossa, kasvihuone kuului toki asiaan kuten taaperoiden sisäleikkikenttä, peliautomaateista ja pingispöydästä puhumattakaan. Dokk1:ssä on tietoisesti jätetty tilaa myös tyhjäksi, jota sitten voi ottaa käyttöön erilaisia tempauksia varten. Kirjoja ei hirveästi ollut eikä niiden ja lukijoiden yhteensaattamiseksi ollut hirveästi henkilökuntaa paikalla, tätä hommaa oli selvästi ulkoistettu suositteluautomaateille, jotka olivat kyllä hienoja, mutta ei niitä kukaan näyttänyt käyttävän

IMG_20151021_124032
Eikä mistään löydy skeittaaminen kielletty kylttiä.

Ylipäänsä suhtautuminen analogisiin medioihin Dokk1:ssä oli, että niitä siedetään ja yritetään hallinnoida mahdollisimman tehokkaasti, mutta lopullisena tavoitteena on päästä niistä vähitellen kokonaan eroon. Tehokkuutta tavoitellaan rfid-tekniikkaa hyödyntävällä älykkäällä materiaalinhallintajärjestelmällä, joka tunnistaa hyllyissä olevat puutteet ja liikakappaleet ja lähettää aineistoa oikeaan sivukirjastoon. Käytössä on ”mediahotelli” jonka hyllyjen täyttöaste on 100% ja josta materiaalia toimitetaan kun jossain on tyhjää hyllyissä.

”Tanskan mallissa” on satsattu paljon myös yhteisten ratkaisujen löytämiseen kirjastojen tietojärjestelmien ja sähköisten sisältöjen saralla. Tanskan kunnat ovat hankkineet yhteisen kirjastojärjestelmän jonka toimittaa Systematic niminen yritys. Kirjastojärjestelmä tulee myös koulukirjastojen käyttöön. Järjestelmä on kilpailuttanut Tankan kuntien yhteinen IT-yritys. Nykyaikainen verkkopohjainen avoimelle alustalle rakennettu järjestelmä mahdollistaa mm. kirjastoaineistojen esittelemisen kirjaston tiloissa edellä mainituilla interaktiivisilla näytöillä

Uusi kirjastojärjestelmä on suunniteltu yhteensopivaksi Tanskan digitaalisen kirjaston kanssa, joka on myös maanlaajuinen yhteinen järjestelmä e-aineiston hankkimista ja hallinnointia varten. Tanskan digitaalisen kirjaston tekninen toimentaperiaate on suunnilleen käsittääkseni sellainen, että monesta eri lähteestä tulevaa dataa kootaan yhteen ja jälleen jaetaan loppukäyttäjien eri päätelaitteisiin sopivissa muodoissa. Yhteisestä datavarannosta voidaan rakentaa sovelluksia ja palveluita eri tarkoituksiin, kuten esimerkiksi lasten e-kirjasto.

Dokk1:n taustoja meille esitteli Rolf Hapel, kirjaston ja borgerservicen johtaja. Uudenlaisen kirjaston tarpeen takana on hänen mukaansa yhteiskunnan muutos, joka on muuttanut kirjastojen toimintaedellytyksiä siitä mikä oli tilanne kun vielä edettiin teollisessa yhteiskunnassa. Kirjastoja käytti tuolloin 60-70% väestöstä ja ne olivat  demokratian tukipylväitä takaamalla tasapuolisen pääsyn informaatiolähteiden äärelle, lisäksi ne olivat osa koulutusjärjestelmää ja kulttuuriperiinön säilyttäjiä. Kaupungistuminen, liikkuvuus, demografiset haasteet kuten väestön ikääntyyminen, arvostusten muuttuminen esim. osallistumisen vaatimus, sekä julkisen sektorin pysyväksi jäänyt kriisitilanne pakottavat etsimään uusia toimintamuotoja, rahoituskanavia ja yhteistökumppaneita.

IMG_20151021_121357
Tyhjää tilaa jotakin uutta varten

Dokk1 on myös osa suurempaa kaupunkikehityshanketta johon liittyy mm. Aarhusin joen avaaminen, kevyen raidelikeenteen rata ja suojautuminen tulvariskejä vastaan . Kirjaston alle on tulossa raideliikenteen asema ja siellä toimii jo 1000 auton täysautomaattinen parkkihalli. Rakennuksessa on myös 10000 neliötä vuokrattavaa tilaa. Tärkeänä rahoittaja hankeella on ollut Realdania, yksityinen rakennetun ympäristön kehittämistä tukeva yhdistys, jolla on Tanskassa ollut sormensa pelissä monessa korkean profiilin rakennushankeessa. Realdanialla on aktiivinen rooli Tanskan uusien kirjastojen kehittämisessä uuden kirjasto-ohjelman periaatteiden mukaisesti, kuten esimerkikisi  yleisten kirjastojen malliohjelmahankkeessa joka tarjoaa mm. nettipohjaista apua uusien kirjastjen ideointiin.

Kirjaston ideoinnissa on pyritty osallistamaan eri käyttäjäryhmiä erilaisten työpajojen ja kohderyhmätyöskentelyn kautta. On käytetty osallistavaa suunnittelua ja suunnitteluajattelua. Erilaiset yhteistyösopimukset (partnerskaber) ovat tärkeä osa Dokk1:n konseptia. Yhteistyötä tehdään niin julkisen sektorin toimijoiden, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten kanssa. Yhteistyösopimuksia on noin 75 ja niillä pyritään tuomaan uutta asiantuntijuutta ja osaamista kirjastoon, laajentamaan palvelutarjontaa ja juurruttamaan kirjastoa paikallisyhteisöön.

Dokk1:ssä toimii kunnan yhteispalvelu (borgerservice) jossa hoituvat mm. myös passi ja ajokorttiasiat. Tanskassa on meitä pitemmälle sähköinen asioiden hoito ja borgerservicen tärkeänä tehtävänä onkin opastaa itsepalveluun. Kansalaisille on Tanskassa omat sähköiset postilaatikot johon tärkeät viranomaisasiat kuten ylinopeussakot tulevat ja ne olisi sitten sieltä osattava saada esiin. Kirjastoilla on tässä laaja tehtävä ihmisten opastamisessa sähköisten palvelujen pariin.

Gellerup

Aarhusissa saimme terveisiä myös Gellerupin 8000 asukkaan lähiöstä jossa kirjasto toimii monitoimitalon yhteydessä. Gellerup koostuu 60-70 luvuilla rakennetuista kiitetyistä betoniarkkitehtuurin taidonnäytteistä. Alueen ovat löytäneet varsinkin uudet tanskalaiset ja asukkaat ovatkin 88% maahanmuuttajia tai heidän lapsiaan. Aluetta leimaa väestön nuori ikärakenne, köyhyys ja erilaiset sosiaaliset ongelmat. Gellerupin kirjasto toimii samassa rakennuksessa kuin terveydenhoitopalvelut, kansalaispalvelut ja työllistymispalvelut.

Koko talon, eli community centerin, lähestymistapa on sektoreiden rajoja ylittävä ja holistinen. Yhteisenä tavoittena on sosiaalisen pääoman rakentaminen ja voimaannuttaminen. Monenlaisista eri taustoista tulevia käyttäjät ovat keskeinen osa sitä resurssia mitä talolla on tarjottavanaan. Toiminnassa on mukana runsaasti vapaaehtoisia.

IMG_20151021_143356_1_BURST001_COVER

Vaikka Gellerup on totaalisen eri maailma kuin Pukkila tai Myrskylä, oli mielenkiintoista kuulla miten kirjasto voi toimia läheisessä yhteistyössä muiden hallinonalojen kanssa hyvinvoinnin edistämiseksi. Niinkuin Gellerupista sanottiin: on järjetöntä että eri instanssit tekevät työtä samojen päämäärien hyväksi omissa hankeissaan tekemättä yhteistyötä keskenään.

Helsingør, Kulturværftet

IMG_20151022_124942(2)

Helsingør on satamakaupunki Pohjoi-Sjellannissa, Kööpenhaminan pohjoispuolella. Kaupungin kohdalla Juutinrauma on kapeimmillaan.Tästä Tanskan kuninkaat keräsivät tajuttomasti massia keräämällä tullia ohikulkevilta laivoilta ja tästä on nopein lauttareitti Tanskasta Ruotsin puolelle. Kun tullibisnes hiipui Helsingøristä tuli 1882 alken merkittävä laivanrakennuskaupunki. Ne hommat loppuivat 1983 ja vuoteen 2004 vietettiin hiljaiseloa kunnes vanhasta telakasta päätettiin tehdä kulttuuritalo ja kirjasto. Kulturværftet, kulttuuritelakka avattiin 2010 ja rakennuksessa toimii kirjaston lisäksi konserttisali. näyttämöitä, ravintola- ja kokoustiloja. 2013 viereen avautui merenkulkumuseo.

IMG_20151022_103106_1_BURST001_COVER

Sama ulkoa
Sama ulkoa
IMG_20151022_103618(2)
Vanhaa ja uutta sulassa sovussa.

IMG_20151022_105123

Perinteisemmälle kirjastonystävälle Helsingør on selvästi helpommin lähestyttävä kuin Dokk!. Täällä on selvästi menty enemmän aineisto edellä kuten eri kerroston nimeäminen faktan, fiktion ja lasten mukaan kertoo.Talossa on hienosti otettu huomioon telakan historia ja paikallishistoria. Eri kerroksissa voi sijoittaa itsensä telakalla aikanaan rakennetun suuren matkustajalaivan osiin ja kaikkea muutakin tuollaista uniikkia oli, joka ei kaikki aivan oikein kielipuolelle satunnaiselle kävijälle avautunut.

IMG_20151022_112010(2)

Ylimmässä faktaosastossa oli satsattu paljon paikallishistorian ja sukututkimuksen resursseihin. Välikerroksessa fiktio-osastolla saattoi myös tutustua musiikin ja elokuvan maailmaan.Lastenosasto oli erittäin hieno ja ajatuksella rakennettu kiehtomaan eri ikäisten naperoiden mielikuvitusta. Täällä ei ehkä oltu niin tekemisorientoituneita kuin Dokk1:ssä vaan annettin enemmän tilaa kokemiselle ja fiilistelylle.

Rakennuksesta avautuu hienot näköalat merelle ja kohti Kronborgin linnaa jonka on ajateltu olevan Hamletin Elsinore. Kaikkiin tiloihin oli selvästi uhrattu paljon ajatusta. Meille paikkoja näyttänyt Majken Jørgensen kertoi että kirjastossa toteutetaan muutoksia käyttäjien ja käyttötilanteiden metodisen havainnoinnin perusteella. Henkilökunta koulutetaan havannoimaan ja havannoille myös annetaan painoarvoa. Toisaalta mahdolliset muutosajatuksissa on voitava perustella mitä vaikutusta niillä tavoitetaan, kirjasto ei kuitenkaan ole kenenkään työntekijän koti, joten olisi kiva ei riitä.

IMG_20151022_111634(2)

Tårnby

IMG_20151022_153002 IMG_20151022_154408(2)

Lopuksi suuntasimme Kööpenhaminan esikaupunki Tårnbyhyn Amagerin saarelle jossa saimme tutustua vähän pienempään kirjastoon. Tämä kirjasto oli läpikäynyt suuria muutoksia perinteisestä kirja-kirjastosta enemmän tapahtumia, toimintaa ja ihmisten kohtaamista painottavaan suuntaan. Kirjastossa pyritään järjestämään joka påivä mielekästä toimintaa eri-ikäisille. Asiakkaiden käytössä on niin 3D tulostimia kuin ohjelmoitavia ompelukoneitakin. Kaiken ikäisille lapsille ja nuorille löytyy toimintaa tietokonepeleistä kiipeilyseiniin. Oma rauhalllinen huoneensa kotiseutuaineiston tutkimiseen löytyy.

IMG_20151022_154628 IMG_20151022_160017(2)

Henkilökunnan roolia on lähdetty kehittämään teemalla ”istumisesta ja odottamisesta kävelemiseen ja puhumiseen” Suuri sisääntuloaulaa hallitseva tiski on purettu ja korvattu itsepalvelutoiminnoilla ja pienemmillä pöydillä jonka takana henkilökunta seisoo. Niinkuin kaikissa vierailemissamme kirjastoissa henkilökunnan tunnistaa helposti yhdenmukaisesta pukeutumisesta. Kirjaston johtaja Jens Lauridsen suhtautui varauksellisesti omatoimikirjastoihin ja miehittämättömiin aukioloaikoihin, ei riitä että kerätään resursseja yhteen paikkaan ja päästetään ihmiset niiden kimppuun, vasta henkilökunnan läsnäolo fasilitoijina tekee kirjaston.

IMG_20151022_173215(2)
Kelpaa chillata

Lauridsen piti hyvin tärkeänä että kirjastossa käy ihmisiä, muuten sen on vaikea puolustaa merkitystään. Tårnbyn kirjastolla onkin hyvin paljon kävijöitä ja se onkin hyvin ymmärrettävää, palveluita oli runsaasti jokaiseen makuun ja tarpeeseen ja esillepano on houkuttelevaa. Itse haluaisin tutuatua tarkemmin siihen osaan kirjastoa mitä meille ei esitelty: kellarikerroksessa oli iso ja hyvin järjestetty avovarasto selkein opastein, siellä ei tosin kyllä ollut vilinää niin kuin muuaalla kirjastossa Tilojen suunnittelussa on lähdetty neljän tilan mallista joita Lauridesen kehottaa lähestymään kirjaston käyttäjän näkökulmasta. Myös Tårnbyssa uskotaan yhteistyön ja verkostoitumisen voimaan. Kirjasto tekee yhteistyötä monien muiden toimijoiden kanssa ja sillä on myös itsellään tavallista isompi rooli esimerkiksi kunnan viestinnässä.

IMG_20151022_173252(2)
Pieniä unohtamatta
IMG_20151022_174035(2)
Tårnbyn synkkä salaisuus löytyy kellarista.
IMG_20151022_160849
Ohjelmaa riittää.

Johtopäätökset

IMG_20151019_155825Taisin lähteä matkalle sen mielikuvan vallassa että menen tutustumaan kirjastojen tiloihin. Päällimmäisiksi tuomiseksi jäivät kuitenkin ajatukset kirjaston roolista muuttuvassa yhteiskunnassa ja kirjastotyön organisoinnista. Monet Nyströmiläisen kirjastofilosofian keskeiset periaatteet saivat matkalla vahvistusta, mikä saattaa johtua siitä että kirjastosihteeri itse on niin fakkiintunut ettei kykene mistään vuorovaikutuksesta saamaan muuta kuin vettä ennakkoluuloilleen. Toisaalta joskus oli aihetta kavahtaa nähdessään oman ideanpoikasensa tässä toisessa maailmassa täysikasvuisena olentona, joka ei sitten ehkä olekaan niin söötti kuin poikasena.

”Tämä kaikki on tulossa meillekin” näin me kaikki kirjastontädit huudahtelimme tasaisin väliajoin, välillä kauhistunein, välillä ihastunein äänin, varsinkin Tanskanmaan kirjastoihin tutustuaksemme. Näin jälkikäteen on kuitenkin todettava, on sitten tuo tuleva positiivista tai negatiivista, ei se tule jos emme mitään itse sen eteen tee.

Tämä olisi varmaan hyvä pitää mielessä kun ajattelee Kirjan kohtaloa. Tuo usen kuitupitoinen muinaisjäänne, joka vielä riiputtaa Tanskankin kirjastoja maan vetovoiman piirissä ja estää niitä kohoamaan lopullisesti sfääreihin on kuitenkin vielä lähes kaikkien meikäläisten kirjastojen ykköstarjooma. Onko se huono asia? Se on ennen kaikkea varmasti asia, joka heijastaa lukuharrastuksen yhä vahvaa asemaa maassamme. Kirjat ovat vielä kiinnostavia, myös vanhat kirjat ja erikoiset kirjat joita ei ole edes olemassa missään muussa kuin kuitupitoisessa muodossa.

Onko olemassa joku luonnonlaki, joka määrää että lukuharrastuksen ja kirjojen kysynnän pitää jatkuvasti heiketä tänä jälkiteollisena postpostmodernina aikanamme? Voi hyvin ollakin, mutta aivan varmaa on, että näin tapahtuu jos kirjastot lakkaavat yrittämästä kirjan suhteen. Jos kirja työnnetään nurkkaan ja viedään paperinkeräykseen, jos kokoelmat supistetaan minimiin ja pienintä yhteistä nimittäjää kosiskelevaksi.

Toisaalta olisi syytä muistaa Ranganathanin ensimmäinen laki: kirjat ovat käyttöä varten. Minkäänlaiselle kirjafetisismille ei pidä antaa sijaa, jos kirjaston tiloille on parempaa käyttöä ihmisten itsensä toteuttamisen ja vuorovaikutuksen tilana, eikö se ole arvokkaampaa kuin että säilytetään samoja romaaneja ja elämäkertoja joita on jokaisessa naapurikirjastossa? Jospa niitä joku vastoin kaikkea kerääntynyttä kokemustietoa sattuisi tarvitsemaan. Tutustumamme kirjastot olivat kuitenkin kaikki sellaisia jossa oli tajuttu, että yleinen kirjasto on ihmisiä eikä kirjoja varten, tästä näkökulmasta on syytä myös lähestyä lukemisen edistämistä. Onhan lukeminen parasta mahdollista mielikuvituksen, älyn ja empatian crosfittiä.

Matkalla oppimani, tai ennakoluulot joiden värjäämien lasien läpi maailmaa tälläkin reissula katselin , miten vaan, tiivistäisin lopuksi kolmeen kohtaan joita yritän hieman seuraavassa perustella

1. Kirjasto tilana ei ole kuollut.

Internet, maailmanlaajuonen tietoverkko joka tuo verrattomat informaatioresurssit kotiimme napin painalluksella, on ollut syynä ennustaa kirjaston tuhoa niin kauan kuin sellaisen mahdollisuus on osattu kuvitella. Matkalla näkemämme kirjastot ovat osa maailmaa jossa tämä realiteetti on otettava huomioon. Ne eivät voi lähteä siitä että ihmisten on pakko kääntyä niiden puoleen päästäkseen jonkun informaatioresurssin ääreen, ne pyrkivät olemaan paikkoja joihin ihmiset haluavat tulla kokeakseen jotain mitä eivät voi kokea missään muualla

Niissä on ymmärretty että pelkkä informaation tarjoaminen ei riitä, sen kisan kirjasto väistämättä häviää jo lähes jokaisen taskussa kulkevalle älymöllykälle. Älyvehje ei kuitenkaan voi korvata inhimillistä kanssakäymistä jonka seurauksena informaatiosta jalostuu hyvin perusteltuja tosia uskomuksia, eli tietoa, siksi niissä painostetaan oppimiseen. Toivoisin että niissä olisi näkynyt myös enemmän halua antaa tilaa sille oppimiselle ja tiedon muodostumiselle, joka on seurausta kirjastoammattilaisen kyvystä saattaa oikeat informaatioresurssit yhteen tarvitsijansa kanssa.IMG_20151021_123514(2)

Informaation siirtyminen sähköiseen muotoon asettaa kirjastot vaikeaan välikäteen kun sähköisten sisältöjen tarjoamisen vaatimus rasittaa jo ennestään tiukoja budjetteja. Samalla kirjaston tiloille asetetaan yhä monimuotoisempia uusia vaatimuksia, osittain siitä syystä että se entinen sisäänvetotuote eli informaatio ei ole enää syy tulla kirjastoon.

Tässä tilanteessa voidaan hyvin perustein kysyä onko järkeä rakentaa suurella rahalla kirjastoksi kutsuttuja sisähuvipuistoja, kun resurssit voitaisiin keskittää kirjaston perustehtäviin uudessa sähköisessä ympäristössä.Sähköisen aineiston hankintaan ja ihmisen luovan ja tieteelisen toiminna tuotosten säilyttämiseen jälkipolville sähköisessä muodossa. Tällöin kuitenkin pikemminkin aliarvioidaan kuin yliarvioidaan sitä missä määrin me jo olemme verkossa ja kuinka paljon virtuaalinen ja fyysinen ovat nivoutuneita keskenään. Kirjasto ei voi paikallisena tekijänä ottaa paikkaa virtuaalisessa maailmassa, jos se ei samalla ota sitä myös näkyvällä tavalla fyysisesti. Kirjasto on myös maamerkki ja viesti organisaation (esimerkiksi kunnan) arvoista ja sen läsnäolosta ihmisten arjessa

Ei pidä myöskään aliarvioida kirjaston mahdollisuuksia astinlautana jonka kautta virtuaaliseen ihmemaailmaan ylipäätään ensimmäistä kertaa kavutaan. Digitaalisen kuilun kaventajina kirjastolla on vielä suuri työkenttä . Asioinnin ja vaikuttamisenkin siirtyessä yhä enemmän digitaaliseksi, ulkopuolelle jäämisen riski kasvaa myös muilla kun ikäihmisillä. Joskus myös halutaan tavata toisia ihmisiä ja kokea asioita yhdessä, esimerkiksi meillä Pukkilassa muistot talteen hankeessa- digitoidut kuvat ovat kaikkien saatavilla verkossa, silti kirjasto tulee täyteen kun niitä kokoonnutaan katselemaan yhdessä.

Yhä useampi tekee myös töitä kirjastossa, siis muutenkin kuin kirjaston leivissä. Kirjasto voi parhaimmillan edesauttaa yritystoiminnan käynnistämistä tarjoamalla työskentely- ja neuvottelutiloja sekä tietoliikenneyhteyksiä. Kaikki asiakkaiden käytössä olevat yksityisyytä tarjoavat työskentelysopet joita reissulla näimme olivat hyvin pitkälti käytössä ja varattuina jokaisessa kirjastossa.

IMG_20151021_123025(2)IMG_20151020_141419

Kirjasto on kolmas tila työpaikan ja kodin välillä, se on myös julkinen tila, kaikkien vaapasti oleskeltavissa oleva tilla, avoin tila jossa jokaista arvostetaan omana itsenään ja jossa ei tarvitse ostaa mitää.n Kirjasto voi pyrkiä myös olemaan osa julkista tilaa Habermasilaisessa mielessä, paikkana jossa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi yhtäläisin perustein ja jossa tavoitellaan yhteisymmärrystä puhtaasti rationaalisin argumentein. Tila jossa yksityinen voitontavoittelu tai hallinnolliset tavoitteet ei pääse sanelemaan agendaa. Tavallaan tämä puolueettomuus ja rationaaliseen konsensukseen demokratian pohjana uskominen on aina ollut kirjastotoiminna ytimessä. Nykyaikana kirjasto voi ehkä tarjota enemmän konkreettisia mahdollisuuksia myös käyttäjille nostaa esille kysymyksiä julkiseen diskurssiin, eikä sen tarvitse rajoittua siihen mitä jo on kansien välissä

2. Kirjastojen on oltava aivan pirun tehokkaita voidakseen operoida tehokkuusajattelun ulkopuolella

Eli yksinkertaistettuna, mitä enemmän kirjastonhoitajalla on naama kirjassa (tai ruudussa) sitä vähemmän hänellä on naama kohti toista ihmistä. Sitä vähemmän hän on läsnä fasilitoimassa ja tekemässä sitä työtä mitä varten kirjasto on olemassa. Meidän yhdenmiehenkirjastoissamme tämä on helppo havaita: kaikki hallinnollinen työ ja sähläys, luettelointi ja aineiston lainauskuntoon saattaminen vievät aikaa kirjaston käyttäjiltä. Ne vievät aikaa suorilta kohtaamisilta, mutta myös asialliselta fundeeraustyöltä jonka tavoitteena on kirjaston raurssien (johon muistamme että kuuluvat myös kirjaston käyttäjät) yhteisön tarpeita hyödyttävä käyttö. Siksi osaankin erittäin paljon arvostaa sitä yhteistyötä mitä Tanskassa tehdään tietojärjestemien ja sähköisten aineistojen tai älykkykkään materiaalinhallinan saralla tai niitä työn organisoinnin ideoita jotka näimme Eglannissa jotka vapauttavat enemmän pelaajia kentälle tekemään oikeasti hyödyllisiä asioita.

Yhteistyön saralla voisi olla meillä Suomessakin vielä oppimista, vaikka olemmekin toki maailman paras kirjastomaa. Pidetäänkö meilläkin joskus liikaa kiinni totutuista tavoista tehdä asioita, tutuista yhteistyökumppaneista ja kotoisista viitekehyksistä, samalla kun varotaan kovasti astumasta kenenkään varpaille? Voitaisiinko asiat asettaa perspektiiviin ja pyrkiä löytämään yhteinen sävel asioissa jotka ovat kaikille tärkeitä? Toki meillä on kunnallinen itsehallinto ja hyvä niin, eivätkä aina kirjastojen hyvätkään aikomukset saa vastakaikua taustaorganisaatioittensa isoimmissa kuvioissa. Minä kuitenkin ainakin lupaan yrittää enemmän ja tehdä yhteistyötä Myrskylän kirjaston kanssa, vaikka siellä onkin tapana lyödä leima sivulle 93 ja meillä sivulle 84.

Vapautuva maailmankauppa ja julkisen sektorin tiukka taloustilanne saattavat joskus asettaa kotimaisetkin kirjastot sellaisen tilanteen eteen, että joku tulee ja lyö pöytään tarjouksen, että minäpä osaan hoitaa tuon homman halvemmalla, tuon kirjojen hankinnan ja lainaamishomman ja tilan tarjoamisen ja järjestänpä parit satutunnitkin. Sitä silmälläpitäen: ensinnäkin pitäisi valmistautua niin että tarjous ei mene läpi ,koska yhteiseti omistettujen julkisten kirjastojen tavat toimia ovat jo niin tehokaat ettei paremmaksi voi pistää niissä asioissa missä tehokkuudessa voidaan kilpailla. Toisaalta olisi vahvistettava yleistä käsitystä että kirjaston merkitys on niissä olennaisissa asioissa missä ei voi tehokkuudella kilpailla.

IMG_20151019_162027

3. Yksikään kirjasto ei ole saari eli kirjaston hoitamiseen tarvitaan kylä (Anteeksi, tämä loppuu ihan kohta)

Mikä on kirjaston tarkoitus tai merkitys tai tehtävä? Siihen voi kehittää ainakin puolisen tusinaa hyvää vastausta ja ne voi vielä moninkertaistaa jos viitsii tarkentaa onko kyseessä yleinen, tieteellinen vai erikoiskirjasto. Väittäisin että kirjaston luonteeseen kuuluu että tähän kysymykseen on vaikea vastata. Kirjaston hyllyillä ja virtuaalisilla hyllyillä ja siellä vuorovaikuttavien ihmisten päässä miljoonat tarinat ja asiantilat odottavat yhdistymistä toisiinsa jonkun mielessä ja tulemista jaetuksi ihmisten kesken. Sekä mikä merkitys tai tarkoitus näistä muodostuu on jokaisen itsensä asia ja siinä ehkä juuri onkin kirjaston merkitys, siinä merkitykseesä mitä itse kukin sieltä löytää. Kirjastoa voisi Immanuel Kantia mukaillen kutsua päämäärien valtakunnaksi. Se ei ole olemassa mitään ulkoista syytä varten vaan niitä merkityksiä varten joihin sen käyttäjät sen kautta päätyvät .

Tämä on hieman vastakkainen ajatus sille tendenssillä, missä pyritään osoittamaan kirjaston hyöty ja arvoimaan ja kirjaston vaikuttavuutta, mutta niinkuin kohdassa kaksi, on kumpainenkin perspektiivi syytä otta huomioon, se mitä ei voi mitata (ja joka on ehkä tärkeämpää) ja se mikä voidaan mitata.

Kirjaston merkitys paikallisena hyvinvointitekijänä on hyvä ottaa huomioon ja pyrkiä löytämään ja käyttämään hyväksi tutkittua tietoa siitä miten kirjasto voi edistää tavoitteita joita esimerkikisi kunta pitää tärkeänä. Toisaalta on vaikea sanoa mitään kirjaston onnistumisesta kuntalaisten hyvinnoinnin edistäjänä jos katsotaan vain kirjaston suoritteita. Toki on selvää että esimerkiksi lukeminen lisää hyvinvointia ja silloin voidaan ajatella, että jos kirjaston lainaus tuplaantuu niin kuntalaisten hyvinvointi varmasti on lisääntynyt. Entä jos lainaus on tuplaantunut siksi että laina-ajat on puolitettu? On aina riski että mitataan vääriä asioita ja kirjasto itse asiassa etääntyy yhteisöstä jos se painostaa asioihin jotka jonkun kaavamaisen maailmanselityksen perusteella on julistettu tärkeäksi. Tässä on myös esimerkiksi Tanskan neljän tilan mallin vaara jos sitä lähestytään liian kaavamaisesti.

Ei olekaan parempaa takaisinkytkentää kuin suora takaisinkytkentä, joka toteutuu niin että se yhteisö jota kirjasto palvelee, osallistuu kirjaston toimintaan mahdollisimman läheisesti, aina lähtien kirjaston arvojen ja tavoitteiden määrittelemisestä jokapäiväisen toiminnan muotoutumiseen eimerkiksi vapaa-ehtoisten ja eri paikallisten yhteityökumppaneiden osallistumisen kautta. Tämä olikin reisulla keskeinen sanoma kaikissa kirjastoissa, vaikea tietysti tuollaisen visiitin perusteella sanoa oliko se vain johtajien mainoslöpinää vai arkista todellisuutta. Toivon ainakin että voimme tehdä siitä todellisuutta Pukkilan ja Myrskylän kirjastoissa.

On vähän jännä katsella kun jonkun entisen maalaiskunnan kirjasto suljetaan ja paikalliset ihmiset ottavat kirjaston hoitaakseen innolla ja vaivoja säästämättä. Voitaisiinko tämä innostus kanavoida kirjastojen hyväksi jo siinä vaiheessa kun niillä on vielä kunnan ja kirjastoverkon resurssit sekä koulutettua henkilökuntaa käytettävissään?

Vielä haluaisin kiittä Kristina Virtasta ja muuta Helsingin porukkaa erittäin hyvin järjestetystä ja onnistuneesta matkasta!